Ei jäsenyyttä, kiitos!

Sisäliikunnasta tuli mieleeni jumpat. Tällä hetkellä varsinkin tykkään liikkua pääasiassa ulkona itsekseni mutta minulle mieluisin tapa tehdä lihaskuntoa ja kehonhuoltoa on ohjatut tunnit. Kuntosalilla tuppaan tylsistymään ja kehonhuoltoa en vain itsenäisesti tee kerta kaikkiaan tarpeeksi. Haluaisin suosia liikuntaseurojen ja työväenopiston jumppia, ihan vain koska tykkään niiden maanläheisestä meiningistä, mutta liikuntakeskusten joustavat aikataulut vievät ainakin toistaiseksi voiton.

Koska kuitenkin käyn jumpissa vain kerran-pari viikossa, jäsenyyksiin perustuvat paikat kierrän kaukaa. Tuntuisi aikamoiselta tuhlaukselta maksaa 70-80 euroa kuussa keskimäärin noin kuudesta jumppakerrasta. Lisäksi todettakoon, että mielikuvani useimmista jäsenyyspaikoista on kaukana maanläheisyydestä. Mutta ei-jäsenyyspaikkoja on nykyään ärsyttävän vaikea löytää!

Ensimmäinen löytöni oli Liikuntastudio Luhtavilla Espoon Leppävaarassa. Se oli edellisen työmatkani varrella, ja tykkäsin paikasta kovasti. Jumpat olivat hyviä, tilat ja välineet modernit sekä ohjaajat asiantuntevia, mutta ilmapiiri oli silti positiivisella tavalla "tavis". Nykyinen työpaikkani on vain valitettavasti aivan eri suunnalla, joten etsintä jatkui. Onneksi uuden työmatkan varrelta löytyi Motivus. Siellä ilmapiiri on lähempänä mitä kuvittelen fiiliksen olevan jäsenyyspaikoissa, mutta kun oppii tuntemaan eri ohjaajia, löytää itselleen paitsi sisällöllisesti myös tunnelmaltaan sopivimmat tunnit.

Karttaako joku muukin jäsenyyspaikkoja? Onko vinkkejä jumppapaikoista, joihin saa kymppikortteja tai vastaavia?

Sisällä ja ulkona

Viikonloppuna tuli liikuttua sisällä erotuomaroinnin merkeissä ja ulkona kuntorasteilla. Ajoitukset eivät oikein menneet nappiin, sillä ihanan aurinkoisen lauantaipäivän vietin salibandyhallilla ja suunnistus osui sunnuntaiaamupäivän vesisateeseen.

Alkujaan minulla oli lauantain ohjelmassa neljä peliä 10-vuotiaiden poikien harrastesarjaa. Perjantaina yksi tuomarikollega pyysi apua omien otteluidensa tuuraamisessa, ja otin häneltä yhden pelin 9-vuotiaiden poikien harrastesarjaa. Lopulta vietin hallilla lauantaina taukoineen reilut seitsemän tuntia. Tuon ikäisille pelit ovat enemmän leikkiä, ja varsinkin harrastesarjoissa moni on aloittanut pelaamisen vasta tänä syksynä, joten intoa on paljon enemmän kuin taitoa. Toisaalta pelaamisen ilo on ihan eri tasolla kuin koskaan aikuisten peleissä. Kun kaikki valmentajatkin olivat positiivisella mielellä liikkeellä, kaiken kaikkiaan lauantai oli tuomarillekin feel good -päivä.

Vaikka pelit eivät olleet fyysisesti tai mentaalisesti järin vaativia, kyllä viisi peliä kuitenkin tuntuu jaloissa ja päässä. Sunnuntaina metsässä totesin jo parissa ensimmäisessä mäessä, että askel painaa. Kun rata oli vielä normaalia pidempi (6,0 km kun B-radat ovat keskimäärin noin 5 km), päädyin kävelemään mäet ja muutenkin hölkkäilemään rauhassa, että jaksoin maaliin asti.

Puolivälin jälkeen totesin, että myös keskittyminen alkoi herpaantua. Ensin tuli yhdelle rastivälille huono reittivalinta ja sen jälkeen kahdella rastivälillä pummi. Onneksi huomasin virheeni melko pian ja löysin kartalle takaisin. Maalissa olin paitsi kurainen myös onnellisen voipunut - jaksoin kuin jaksoinkin!

Kumpi houkuttelee teitä enemmän, sisä- vai ulkoliikunta? Entä vaikuttaako sää valintoihin? :)

Hiihtämistä ilman suksia

Eräänä perjantaina olimme ulkoilemassa paremman puoliskon kanssa, kun totesin: "Onkohan mitään keski-ikäisempää kuin sauvakävelylenkki perjantai-iltana? No, ehkä sauvakävelylenkki perjantai-iltana huomioliivi päällä." Tällä hetkellä sauvakävely on riittävän kivaa, että löydän itseni keppilenkeiltä (se huomioliivi päällä) pienestä ikäkriiseilystä huolimatta ;)

Sauvakävely on aina ollut minulle kausittaista. Yhtäkkiä muistan eteisen nurkassa kököttävät sauvat ja innostun. Jossain vaiheessa se alkaa tuntua (muka) tylsältä tai liian kevyeltä (kun sportti-ihmiset juoksevat ohi oikealta ja vasemmalta), ja pikkuhiljaa sauvat päätyvät takaisin eteisen nurkkaan. Tällä hetkellä menossa on taas innostusvaihe - yritän tehdä oikeasti kevyitä peruskestävyystreenejä ja sauvakävely sopii siihen täydellisesti. 

Iloitsin melkein hölmön paljon, kun Wannabe Juoksija kirjoitti oodin sauvakävelylle. Keppilenkkeilyä hyvässä seurassa kauniissa syyssäässä, se on nautinto!

Tunnustautuuko kukaan muu sauvakävelyn harrastajaksi?

Ja taas yksi liikuntablogi

Koska maailmassa ei vielä muka ole tarpeeksi liikuntablogeja, päätin pistää omani pystyyn. Olen kolmeakymppiä lähestyvä taviskuntoilija, joka yrittää tähdätä hyvään fiilikseen. Välillä iskee suorittaminen ja turha stressi, mutta yritän muistaa silloin nollata ajatukset ja aloittaa seuraavan kierroksen rennommin. Sama tavoite on tämän blogin suhteen.

Liikunta on pikkuhiljaa tullut osaksi elämääni viimeisen neljän vuoden aikana. Matkalla on ollut ylä- ja alamäkiä, motivaatiokuoppia ja loukkaantumisia, onnen hetkiä ja itsensä ylittämistä. Lajivalikoimani on pitkälti kestävyys- ja ulkoilmapainotteista: sauvakävelyä, lenkkeilyä teillä ja poluilla, suunnistusta ja salibandyerotuomarointia. Vastapainoksi yritän käydä kehonhuoltotunneilla ja lihaskuntojumpissa edes epäsäännöllisen säännöllisesti. Kesäisin käyn jonkin verran melomassa ja talvella hiihtämässä ja uimassa, jos ehdin jaksan. Ulkoilua tulee lisäksi geokätköilyn ja suurimman suosikkini eli marjatuksen parissa :)

Tervetuloa mukaan!