Viikonloppuna tuli liikuttua sisällä erotuomaroinnin merkeissä ja ulkona kuntorasteilla. Ajoitukset eivät oikein menneet nappiin, sillä ihanan aurinkoisen lauantaipäivän vietin salibandyhallilla ja suunnistus osui sunnuntaiaamupäivän vesisateeseen.
Alkujaan minulla oli lauantain ohjelmassa neljä peliä 10-vuotiaiden poikien harrastesarjaa. Perjantaina yksi tuomarikollega pyysi apua omien otteluidensa tuuraamisessa, ja otin häneltä yhden pelin 9-vuotiaiden poikien harrastesarjaa. Lopulta vietin hallilla lauantaina taukoineen reilut seitsemän tuntia. Tuon ikäisille pelit ovat enemmän leikkiä, ja varsinkin harrastesarjoissa moni on aloittanut pelaamisen vasta tänä syksynä, joten intoa on paljon enemmän kuin taitoa. Toisaalta pelaamisen ilo on ihan eri tasolla kuin koskaan aikuisten peleissä. Kun kaikki valmentajatkin olivat positiivisella mielellä liikkeellä, kaiken kaikkiaan lauantai oli tuomarillekin feel good -päivä.
Vaikka pelit eivät olleet fyysisesti tai mentaalisesti järin vaativia, kyllä viisi peliä kuitenkin tuntuu jaloissa ja päässä. Sunnuntaina metsässä totesin jo parissa ensimmäisessä mäessä, että askel painaa. Kun rata oli vielä normaalia pidempi (6,0 km kun B-radat ovat keskimäärin noin 5 km), päädyin kävelemään mäet ja muutenkin hölkkäilemään rauhassa, että jaksoin maaliin asti.
Puolivälin jälkeen totesin, että myös keskittyminen alkoi herpaantua. Ensin tuli yhdelle rastivälille huono reittivalinta ja sen jälkeen kahdella rastivälillä pummi. Onneksi huomasin virheeni melko pian ja löysin kartalle takaisin. Maalissa olin paitsi kurainen myös onnellisen voipunut - jaksoin kuin jaksoinkin!
Kumpi houkuttelee teitä enemmän, sisä- vai ulkoliikunta? Entä vaikuttaako sää valintoihin? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti