Harrastukset numeroina

Rakastan tilastointia, laskemista ja käppyröiden piirtelyä. Päivätyöni on numeroiden ja muun datan pyörittelyä, ja jatkan samaa rataa myös vapaa-ajalla. Tilastoin muun muassa lukemiani kirjoja ja erotuomaroimiani salibandyotteluita. Tämän pohjalta ei liene yllätys, että minulla on myös oma pikku excel-tiedosto liikunnan seuraamiseen. "Eikä siinä vielä kaikki": lisäksi käytän Heiaheiaa ja sykemittarin tietojen osalta tietysti myös Movescountia. Huvinsa kullakin :D

Oman excelin aloitin vasta vuoden 2013 alusta, kun kyllästyin siihen, ettei Heiaheiassa pystynyt aggregoimaan ja visualisoimaan dataa siinä määrin kuin olisin halunnut. Kun näpertelee tilastonsa itse, sieltä saa myös ulos tasan sitä mitä itse haluaa. Seuraan pääasiassa liikkumiseen käytettyä aikaa, viikko-, kuukausi- ja vuositasolla. Mukana on myös yksi välilehti kilometreille (juoksulle ja muille vastaaville lajeille, joissa voi mitata matkaa), mutta en seuraa sitä juurikaan.

En ole jaksanut tehdä näistä käppyröistä järin kauniita - pääasia, että sisältö käy selväksi :)

Vaikka tämä vuosi ei ole vielä ihan lopussa, huomaa vuositilastoissa selviä eroja viime vuoteen. Aloitin geokätköilyn alkukesästä 2013 ja kätköilin sen kesän aikana aika paljon, mikä näkyy ulkoiluna. Toisaalta en käynyt tavallisille kävelylenkeillä juurikaan. Erotuomarihommissa pyörin aktiivisesti varsinkin kevätkaudella.

Tänä vuonna kävelyä on tullut runsaasti, kun kuntoutin itseäni isohkosta leikkauksesta keväällä. Pari kuukautta meni niin, etten voinut tehdä muuta kuin kävelylenkkejä - toisaalta niitä tulikin noin 30 tunnin verran (vähintään parin kilometrin lenkkejä - sitä lyhyempiä en ole tilastoinut). Kävelylenkit jatkuivat myös kesällä juoksun ja muun rankemman liikunnan ohessa. Melonta jäi edellisvuotta vähemmälle, samaisen leikkauksesta toipumisen vuoksi. "Muu aerobinen" sisältää muun muassa suunnistuksen, jonka aloitin tänä kesänä, sekä kesälomalla tekemämme nelipäiväisen pyöräretken Länsi-Uudellemaalle.

Kaiken kaikkiaan noista käppyröistä huomaa, mistä minä tykkään. Aerobiset ja ulkoilmalajit ovat lähellä sydäntä :) Jos tulevana talvena vain olisi lunta, pääsisi taas hiihtämäänkin. Haluaisin myös tutustua paremmin lumikenkäkävelyyn; olen kokeillut sitä kerran ja se oli upeaa!

Tilastoiko kukaan muu yhtä intopiukeana harrastuksiaan vai riittääkö teille Heiaheiat ja muut valmispalvelut?

Ylämäkeä, alamäkeä

Viime viikkoon mahtui liikunnallista ylä- ja alamäkeä, kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti. Alkuviikosta oli Slushin vuoksi tiedossa ympäripyöreitä työpäiviä, joten liikunnalle ei oikein ollut aikaa. Yritin mahduttaa päiviini paremman puutteessa mahdollisimman paljon arkikävelyä, jotta sain päästeltyä pahimpia höyryjä :) Torstaina pääsin sauvakävelylenkille ja se kyllä tuntui taivaalliselta!

Kuvista suurkiitos Karkille! :)

Viikon kohokohta oli ehdottomasti lauantain yhteislenkki Pirttimäessä. Olin suunnitellut Helsinki Trail Running Clubin etanalenkkiä sille päivälle, kun sitten bongasin, että Sporttaillaan-blogin Hanna järjestäisi blogilenkin samaisena päivänä. Yhdistimme voimamme, ja paikalla olikin 8 mukavaa tyyppiä. Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin, ja taisinpa löytää lenkkiseuraa jatkoonkin :)

Hanna oli suunnitellut reitin (kiitos!), ja siellä oli osin mulle ihan uusia polkuja. Olen liikkunut noissa maastoissa päiväretkeillen, suunnistaen ja hiihtäen, mutta silti hauskasti maasto tuntui pääasiassa ihan uudelta ja jännältä, kun ei etukäteen tiennyt, mihin mennään. Ylä- ja alamäkiä riitti, ja perjantaina satanut ensilumi teki hommasta vielä vähän normaalia raskaampaa. Toisaalta mielummin pehmeä ja raskas lumi kuin kiinteä ja liukas!

Sunnuntaina olin suunnitellut meneväni korttelisuunnistamaan, mutta vasen lonkkani oli eri mieltä. Se vähän jumiutui Slushin parin päivän seisoskeluista, ja lauantain lenkki oli ehkä hieman liian raju juttu kevyen alkuviikon jälkeen. Kun vielä istuin lauantai-iltana kolme tuntia Orionin upottavissa penkeissä, lonkka kipeytyi aika pahasti, joten keskityin sunnuntaina rauhalliseen kävelyyn ja venyttelyyn. Slush, yhteislenkki ja sing-along-versio Sound of Musicista olivat toisaalta niin huippujuttuja, ettei lonkkavaiva pahasti harmittanut.

Millaisia mäkiä teidän viikkonne mahtui? Millaisia fiiliksiä ensilumi on tuonut?

Minirogaining Kuusijärvellä

Kuntorastikausi on tosiaan ohi, mutta kaikenlaista muuta suunnistusaktiviteettia järjestetään pitkin loppusyksyä. Helsinki Night Challengen yökorttelirasteille en ehtinyt, mikä on tosi sääli (onneksi he järjestävät pari lisätapahtumaa), mutta tänään osallistuin Pihkaniskojen Vantaan Kuusijärvellä järjestämään Itä-Hakkilan kierrokseen, joka oli samalla ensimmäinen kosketukseni rogainingiin.

"Tavallisessa" suunnistuksessahan on valmiit radat, joiden rastit pitää kiertää määrätyssä järjestyksessä, ja aika ratkaisee. Rogainingissa kaikilla osallistujilla on sama (maksimi)aika, mutta rastien järjestyksen saa päättää itse. Reitin suunnittelu onkin merkittävä osa tuossa hommassa. Rasteista saa eri määrän pisteitä, joten jos (mun tapauksessa kun) ei ehdi hakea kaikkia rasteja, tuo sekin oman lisänsä suunnitteluun.

Yleensä rogaining-kisat ovat pitkiä, parista tunnista vuorokauteen, ja niihin osallistutaan muutaman hengen joukkueina. Itä-Hakkilan kierroksella kaikki taisivat olla yksin liikkeellä ja tapahtuman kesto oli vain tunti, joten se oli hyvä pehmeä lasku tuohon lajiin. Kun en ole osallistunut pidempiin tapahtumiin, en tiedä, onko paniikki "aikaa on jäljellä liian vähän!" aina läsnä, mutta ainakin tuollaisessa lyhyessä kisassa se oli vahva :D

Tänään kisassa oli myös hauska tvisti: 1, 3 ja 5 pisteen rastit sai hakea milloin vain, mutta 7 pisteen rastit olivat "hyväksyttäviä" vain aina 20 minuuttia kerrallaan. Mä pummasin heti alkuun ekan rastin, ja siinä tuhraantui 3-4 minsaa (se on tunnin kisassa paljon!), enkä sitten ehtinytkään yhdelle suunnittelemalleni 7 pisteen rastille. Ylipäätään rogainingin jälkeen tuntuu olevan vieläkin enemmän mahdollisuutta jälkispekulointiin, vaikka "tavis"suunnistuksessakin mä analysoin rataa ja omia reittivalintoja jälkikäteen aika paljon. Metsään kirmatessani ajattelin reittisuunnitelmani olevan varsin hyvä oma nopeuteni ja taitoni huomioiden, mutta nyt tarkemmin ajateltuna olisin pienellä muutoksella saanut 7 pistettä enemmän :) Plus sitten vielä ne pummin viemät toiset 7 pistettä.

No, onneksi pisteillä ja sijoituksilla ei ole mulle niinkään väliä. Olen tosi iloinen, että uskaltauduin lähtemään tuonne tapahtumaan. Sää oli taas tänään mainio ja on aina kivaa suunnistaa ekaa kertaa uudella alueella. Maasto oli mukavan vaihtelevaa, vaikka varsinkin loppupuolella kirosin, kun mäkiä ja pieniä nyppylöitä riitti. Kuten aiemminkin suunnistustapahtumissa, tänäänkin kaikki järjestäjät ja muut osallistujat olivat ystävällisiä ja neuvoivat ensikertalaista erinomaisesti :)

Mikä oli teidän viikonlopun kohokohta?

Eipä mennyt niin kuin Strömsössä

Lähdin eilen kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran polkujuoksua pimeässä, pelkän otsalampun kanssa. Mulla on halpislamppu, jonka toimivuutta hommaan vähän epäilin, mutta halusin kuitenkin testata sen ensin, ennen kuin marssisin lamppuostoksille.

Pidin töistä etäpäivän ja koska säästin työmatkoihin kuluvan ajan, työpäivä oli pulkassa vielä puolivaloisaan aikaan. Enpä ole aikaisemmin odottanut, että tulee pimeä, että pääsen lenkille!

Kävelin alkulämmittelynä Kaupunginkalliolle, josta lähtee polku kohti Vanttilaa. Lamppu päälle ja metsään! Ensimmäisenä totesin, että joudun ihan tosissani keskittymään, ettei höperö mielikuvitukseni ala keksiä pimeyteen sarjamurhaajia tai villipetoja. (Karhuja Espoon keskuksessa? Se olisikin lööppiainesta :D)

Sää oli kostea ja vuodenaikaan nähden lämmin. Jo muutaman sadan metrin jälkeen alkoivat silmälasini huurtua. On sitä tapahtunut aiemminkin, mutta valoisassa se ei juurikaan haittaa. Polun alkuosa oli hyvin aukeaa maastoa, mutta taas muutama sata metriä edempänä se vaihtui tiheämpään. Pimeässä kaikki näkökyky olisi tarpeen, joten yritin keksiä kikkoja, joilla huurtuminen loppuisi. Eipä tullut mieleen ainakaan yhtään toimivaa. Kokeilin juosta myös ilman laseja, mutta sillä tavalla näin huurteisia lasejakin vähemmän.

Pian totesin, ettei lamppulenkistä tule yhtään mitään. Käännyin kannoillani ja palasin takaisin. Olin ehtinyt jo päästä juoksumoodiin, mutta en halunnut kuluttaa nappulakenkien pohjia lähtemällä juoksemaan niillä asvaltilla. Paremman puutteessa kävelin läheiselle hiekkaulkoilutielle ja juoksin muutaman kilometrin pikkulenkin, että sain pahimmat höyryt pihalle. Vähän hönö olo oli siellä hölkätessä kartta, kompassi ja otsalamppu kädessä.

Niin, mites se otsalamppu? Jaa'a - polkulenkki jäi niin lyhyeksi ja sumuiseksi, etten pysty oikein arvioimaan sitä. Pitänee joskus lähteä piilarit päässä kokeilemaan.

Winter Wonderland

Olin viikonloppuna käymässä kotikonnuillani Jyväskylässä. Sinne oli luvattu lunta ja pakkasta, joten otin mukaani maastolenkkarini ajatellen, että lähden testaamaan, miten ne sopivat lumijuoksuun. Jäisillä alustoilla käytän tavallisia lenkkareita yhdistettynä Icebugin irtonastapohjallisiin mutta pehmeässä lumessa ne eivät toimi kovin hyvin.

Perjantai-iltana saapuessani kaupunki olikin hyvin talvinen, ja varmistin vanhemmiltani, etteihän ulkoilureitille oltu jo ajettu latuja. Ei kuulemma oltu, joten lähdin lauantaina päivällä ulkoilemaan. Ulkoiluteillä näkyi kyllä jo aika paljonkin suksien uria. Sää oli taas ihanan aurinkoinen ja lumi tietysti vielä heijasti valoa - ihan eri meininki kuin täällä etelässä, jossa viime viikko oli kovin sateinen ja sumuisen harmaa.

Menee siinä polku :)

Hölkkäilin pääasiassa latupohjia pitkin mutta muutamassa kohdassa poikkesin poluille. Luminen maisema oli valtavan kaunis, oikea talven ihmemaa. Talvi näemmä yllättää paitsi autoilijat, myös juoksijan ;) Luulisi ettei Suomessa asuvalle lumi ole mitenkään ihmeellinen asia, mutta ainakin mulle ensilumi on aina sykähdyttävä juttu! Pakkasta ei lopulta ollut kuin muutama aste, joten sää todella suosi mua.

Hauskasti havainnollistuu, miten hyvin lumi heijastaa, tässä tapauksessa kengän pinkin pohjan :D

Maastolenkkareina mulla on Salomonin Speedcrossit ja ne läpäisivät lumitestinsä mainiosti. Nappulapohjat toivat pitoa pehmeälle lumelle niin kuin olin ajatellut ja kenkien pinta hylki lunta varsin hyvin. (Juuri ennen tuon kuvan ottamista kuljin vähän paksummassa hangessa. Lumi karisi pois het' kohta seuraavilla askeleilla.) Ainoa ongelma oli oikeastaan se, että kun haluan maastokenkieni istuvan jalkaan kohtuu napakasti, nyt paksummilla sukilla kengät meinasivat olla ahtaat. Toisaalta, kun en (ainakaan vielä) ole mikään hc-harrastaja, pärjään tuolla yhdellä maastokenkäparilla oikein kivasti.

Odottaako kukaan muu ensilumen tuloa? :) Millaisia varusteita kaapeistanne löytyy talviharrastuksia varten?

Identiteettiä etsimässä

Mä olen yksi niistä, jotka ovat löytäneet liikunnan ilon vasta aikuisiällä. Jaan kaikki klassiset koululiikuntatraumat, ja identiteettini on edelleen paljon vahvemmin nörtti-muusikko-suklaansyöjä kuin liikkuja. Urheilu-sanaa en vieläkään kykene yhdistämään itseeni, edes kuntourheilun muodossa. Parempi puoliskoni härnää minua välillä pakkomielteisestä U-sanan välttelystäni ;)

Sunnuntaiharrastelu ei vielä uhannut identiteettiäni, mutta aikanaan kun aloitin salibandyerotuomaroinnin, tunsin itseni sudeksi lampaiden vaatteissa. Että enhän mä ole liikunnallinen enkä kuulu tähän lajiyhteisöön ja kohta joku keksii, että täällä on tällainen wannabe seassa! Pitkään halusin mennä hallille tavallisissa vaatteissa, esim. farkuissa ja villakangastakissa, koska en oikein tunnistanut itseäni erotuomarikerhon verkkapuku päällä. Näytin ihan joltain u...urheilijalta - enhän se voi olla minä!

Samanlaisen kokemuksen olen saanut tässä vuosien saatossa myös muun muassa ekoista juoksutrikoista, buffihuivista, hiihtopuvusta, uimalaseista ja -lakista sekä maastojuoksukengistä. Ne ovat jotenkin henkineet urheilullisuutta ja harrastuneisuutta enemmän kuin mitä olen kokenut oikeasti olevani. Suurimman osan vermeistä olen hankkinut kohtuu pitkän harkinnan jälkeen, ja ainakin parilla kerralla myönnän kyllä miettineeni paitsi "onko minulla oikeasti tarvetta asialle X" niin myös "olenko minä sellainen ihminen joka omistaa asian X". Hölmöä mutta totta! :D

Kun kaappeihin on alkanut kertyä varusteita, jotka myös ovat kohtuullisen säännöllisessä käytössä, olen ensin ajatellut itseäni "ihmisenä jolla on liikuntavarusteita". Jossain vaiheessa jouduin myöntymään, että siitä melko loogisesti seuraa, että olen liikunnallinen ihminen. (Tarkalleen ottaen, jos oletetaan, että epäliikunnallisella ihmisellä ei ole kaapit täynnä varusteita, ja havainnoidaan, että minulla on kaapit täynnä varusteita, niin tästä seuraa johtopäätös, että en voi olla epäliikunnallinen ihminen.) Varusteet ovat siis konkretisoineet identiteettini muuttumista.

Jonkinlainen virstanpylväs saavutettiin, kun olin vaihtamassa työpaikkaa ja päivitin siksi ansioluetteloani. Emmin pitkään mutta lopulta merkitsin harrastuksiini vanhojen asioiden lisäksi myös kuntoliikunnan. Olematon askel ihmiskunnalle mutta suuri askel minulle!

Polkuhurmaa

Loppukesän aikana en juurikaan käynyt polkujuoksemassa. Kävin liki viikoittain suunnistamassa, mikä tyydytti metsäkaipuuni, ja toisaalta treenasin katupuolimaratonille ja halusin kehittää jalkojeni iskukestävyyttä nimenomaan kovemmilla alustoilla.

Juoksutapahtuma oli syyskuun puolivälissä (ja puolikas vaihtui kymppiin, kun juuri kisaa edeltävällä viikolla olin 5 päivää kuumeessa), ja kesän kuntorastikausi loppui viime sunnuntaina. (Talvikaudellakin pääsee suunnistamaan, mutta silloin tarjolla on korttelisuunnistusta.) Niinpä olen taas päässyt polkulenkkien makuun.

Valokuvaus ei todellakaan ole mun vahvuus, mutta yritinpä räpsiä syysenergiaa talteen talven varalta :)

Olin päättänyt lähteä tänään metsään, jos sää olisi suosiollinen. Eilen sääennuste lupasi hyvää, joten suunnittelin vähän pidemmän reitin. Tänään nautiskelinkin kuulaasta ja aurinkoisesta syyspäivästä. Polkuosuudella oli mittaa noin 11,5 km, minkä lisäksi alussa oli noin kilometrin ja lopussa parin kilometrin kävelyt kotoa metsään ja takaisin. Yhden nopean evästauon ja kahden tiukan kartantutkimishetken kera aikaa meni poluilla pari tuntia. Vauhti ei siis huimannut päätä, mutta ihana luonto, hiljaisuus ja vaihtelevat maisemat huimasivat senkin edestä :) Poluilla todella on olo, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä!

Reittini kierteli Vanttilaa ja Espoon keskuspuistoa, ja matkalle mahtui neulaspolkuja, juurakkoisempia ja kivikkoisempia pätkiä, metsätyökoneen uria, avokallioita, vähän latupohjaa, niittyjen ja peltojen reunoja sekä kaiken kruunuksi pienen lammen ranta. Ainakin minun on paljon helpompi saada juoksuun flow metsässä kuin kaduilla. Olen kitkutellut kelloa vilkuillen erinäisiäkin asvalttipitkiksiä, mutta metsässä kilometrit ja tunnit kertyvät huomaamatta.

Candy on the Run -blogin Karoliina kirjoitti tällä viikolla #runfieista. En harrasta instragramia enkä tykkää levitellä naamaani, mutta tässä #runfie polkujuoksijasta, joka sanoo "moi" :)

Tämä syksy on ollut sään puolesta aivan mahtava, ja ruskajaksokin syys-lokakuussa tuntui mielestäni normaalivuotta pidemmältä. Lyhenevät päivät eivät ole tänä vuonna tuntuneet niin kamalilta, kun viikonloppuisin on päässyt tankkaamaan aurinkoa. Toivottavasti ihanat kelit jatkuvat edelleen!

Onko teidän viikonloppuun mahtunut ulkoilua? Oletteko yhtä fiiliksissä tästä syksystä kuin minä? :)