Juoksutapahtuma oli syyskuun puolivälissä (ja puolikas vaihtui kymppiin, kun juuri kisaa edeltävällä viikolla olin 5 päivää kuumeessa), ja kesän kuntorastikausi loppui viime sunnuntaina. (Talvikaudellakin pääsee suunnistamaan, mutta silloin tarjolla on korttelisuunnistusta.) Niinpä olen taas päässyt polkulenkkien makuun.
Valokuvaus ei todellakaan ole mun vahvuus, mutta yritinpä räpsiä syysenergiaa talteen talven varalta :) |
Reittini kierteli Vanttilaa ja Espoon keskuspuistoa, ja matkalle mahtui neulaspolkuja, juurakkoisempia ja kivikkoisempia pätkiä, metsätyökoneen uria, avokallioita, vähän latupohjaa, niittyjen ja peltojen reunoja sekä kaiken kruunuksi pienen lammen ranta. Ainakin minun on paljon helpompi saada juoksuun flow metsässä kuin kaduilla. Olen kitkutellut kelloa vilkuillen erinäisiäkin asvalttipitkiksiä, mutta metsässä kilometrit ja tunnit kertyvät huomaamatta.
Candy on the Run -blogin Karoliina kirjoitti tällä viikolla #runfieista. En harrasta instragramia enkä tykkää levitellä naamaani, mutta tässä #runfie polkujuoksijasta, joka sanoo "moi" :) |
Onko teidän viikonloppuun mahtunut ulkoilua? Oletteko yhtä fiiliksissä tästä syksystä kuin minä? :)
Olipa kiva, kun kommentoit, niin löysin tänne sun blogiin. Mä juoksin viime syksynä poluilla kolme kertaa. Viimeisellä kerralla kompastuisi ja mursin käteni. Päätin, että metsässä kävelen koiran kanssa, mutta juoksua en siellä harrasta. Olen sen verran onnettomuusaltis, että saan polvet auki ihan perusasfaltillakin.
VastaaPoistaAuts, tosi harmi, että sulle kävi noin :( Toivottavasti kätesi on parantunut hyvään kuntoon! Kyllähän poluilla on korkeampi onnettomuusriski kuin kaduilla, varsinkin jos on väsynyt. Onneksi pääset nauttimaan luonnosta koiran kanssa :)
Poista