Miksi juoksen?

Lähtiessäni Keski-Suomeen joulun viettoon pakkasin mukaan myös talvijuoksutamineet. Aatonaatto meni viimeisiä ruokia ja lahjoja metsästäessä, joten lenkkipäiväksi muodostui jouluaatto. Ensin mietin, haluanko lähteä lenkille -12 asteen lämpötilassa, ja sitten, mitenköhän lenkille pitäisi pukeutua. Mulla oli hiihtopuku mukana, mutta aluskerrastojen määrä ja laatu meni arpomiseksi. Lopulta lähdin jolkottelemaan metsään, eikä pakkanen tuntunutkaan edes kovin pahalta. Lenkiltä palattuani pääsin joulusaunaan ennen mahan ahtamista täyteen jouluherkkuja.

Lenkillä mietiskelin, mikä saa ihmisen roudaamaan liikuntavaatteita 300 kilsaa, jotta pääsee hölkkäämään jouluaattona pakkasessa. Siitä pohdiskelu eteni kysymykseen, jota olen viime aikoina muutenkin miettinyt: miksi juoksen? Eri ihmiset harrastavat juoksua/hölkkää/lenkkeilyä hyvinkin eri syistä. Nopeasti listattuna mahdollisia perusteluja voi olla muun muassa:

1. Juoksu on vaivaton laji: vaatteet päälle ja menoksi! Lenkille pääsee melkein missä vain, milloin vain. Sopii kiireiselle, epäsäännölliseen elämänrytmiin (verrattuna kiinteisiin aikoihin oleville treeneille), paljon reissaavalle jne.
2. Juoksu on (melko) helppo laji: kuka tahansa osaa juosta. Vaikka moni joutuu pidemmän päälle miettimään juoksutekniikkaansa, on juokseminen silti aloittelijalle helpompaa kuin vaikkapa hiihto.
3. Juoksuun ei tarvitse kauheasti varusteita. Tämä on petollinen juttu: moni ajattelee, ettei juoksuun tarvitse kuin lenkkarit. Periaatteessa joo, mutta kuten Hannan kirjoituksesta ja sen kommenteista käy ilmi, juokseminen on kummasti kivempaa, kun on trikoita ja sen sellaista.
4. Juoksua voi painottaa eri suuntiin omien mieltymysten mukaan: voi varioida reitin pituutta, maastoa, vauhtia jne.
5. Vähän edelliseen liittyen: Suomessa järjestetään paljon erilaisia juoksutapahtumia naistenkympeistä yli 100 kilsan polku-ultrajuoksuihin.
6. Myös edelliseen liittyen: juoksussa voi haastaa itseään ja kilpailla itsensä tai muiden kanssa. Ei liene ihan harvinaista osallistua johonkin tapahtumaan vedonlyönnin vuoksi...
7. Ja taas edelliseen liittyen: juoksu on tehokas laji kestävyyskunnon kehittämiseen. Varsinkin alussa näkee oman kehityksensä aika nopeasti.
8. Juoksu voi olla ajankohtaisten asioiden pyörittelyä itsekseen, tiukkaa keskittymistä, höpöttämistä lenkkikaverin kanssa tai jotain muuta.

Kun aloitin lenkkeilyn joskus 3-4 vuotta sitten, luulin aloittaneeni sen vaivattomuuden ja helppouden (syyt 1 ja 2) vuoksi. Kun kunto ei kehittynytkään päätä huimaavasti, tajusin, että olin alitajuisesti ajatellut myös tehokkuutta (7). Vuosien varrella huomasin todella olevani fiksautunut tehokkuuteen ja kehittymiseen: motivaationi hiipui välillä, kun tallustin aina yhtä hitaasti, ehkä hieman pidempiä matkoja kerrallaan. Tykkäsin lenkkeilystä mutta ajattelin, että on ihan hölmöä harrastaa sitä, kun en kehity. Kun sitten löytyi rakenteellinen ongelma, joka saattoi vaikuttaa kestävyyskuntooni, ja tuli leikkaus pitkine sairauslomineen, aloin ajatella asiaa ihan toiselta kantilta. Ei ole itsestäänselvyys, että pystyy juoksemaan. Kun kerran nautin juoksemisesta eikä se aiheuta mulle vammoja tms., ei ole mitään syytä, miksi en sitä harrastaisi - vaikka olisin kuinka hidas hamaan maailman tappiin asti. Että juoksu itsessään voi olla se juttu, miksi juoksee - ei mikään noista kahdeksasta edellä mainitusta asiasta.

Jouluaattona, kun kurvasin ulkoilutieltä polulle, kuuraisten puiden keskelle, talvisen sinisen hetken ollessa juuri alkamassa, lumen narskuessa tossujen alla, oli helppo todeta miksi juoksen:

9. Juokseminen itsessään tuntuu mahtavalta. Juokseminen itsessään on mahtavaa.

Miksi te juoksette? Tai herättääkö tämä ajatuksia jostain teille tärkeästä toisesta lajista?