Kuutamohiihto

... paitsi että oli pilvistä.

Totesin päivällä, että omat lähilatuni, Gumbölen golfkentän 6 kilsan rengasreitti, oli käyty huoltamassa ja merkitty hyväkuntoiseksi. Hiihtojalkaa alkoi vipattaa, mutta meinasin saada ongelman siitä, että Gumbölessä ei ole valaistusta. Mietin ensin, että lähden töistä kesken iltapäivän, käyn valoisalla hiihtämässä ja sitten jatkan hommia illalla, mutta inhoan töiden tekemistä iltaisin kotona, joten hylkäsin sen ajatuksen.

Päätin sitten kokeilla, miten onnistuisi hiihto otsalampun kanssa. Edellisestä otsalamppukokeilusta viisastuneena vaihdoin rillit piilolinsseihin. Ja voi että, hiihtäminen hämärässä oli aivan ihanaa! Tuollaisella aakealla laakealla golfkentällä ei varsinaisesti ollut edes pimeää, kun lumi heijastaa vähänkin valon, joten Lidlin halpisotsalampulla pärjäsi laduilla oikein mainiosti.

Hämärässä oli jotenkin paljon helpompaa keskittyä omiin ajatuksiin sekä hiihtotuntumaan ja -fiilikseen. Ei miettinyt, meneekö kovaa, paljonko on syke, onko tulossa mäkiä... oli vain se hetki, suksien suhina (ja jossain vaiheessa mahan murina ;) ), hengitys ja sen huuruaminen. Lumi ja latu. Vuorohiihdon rytmi. Tuntuma suksissa ja sauvoissa.

Toinen hiihtäjä! :D

Osuin ladulle melko hiljaiseen aikaan. Samoihin aikoihin minun kanssani ladulle lähti yksi tyyppi, joka katosi pian horisonttiin, mutta muuten suurimman osan aikaa en nähnyt laduilla ketään (tai kenenkään valoa). Palatessani autolle laduille oli kuitenkin lähdössä montakin hiihtäjää, ja pakatessani autoa paikalle saapui vielä neljä tai viisi autoa lisää. Onneksi itse sain hiihtää omassa rauhassa - introvertti kiittää :)

Jotain kritisoitavaakin tosin löytyi ;) Latu oli minun mielestäni korkeintaan tyydyttävässä kunnossa. Pertsan urat hajosivat jokaisessa mutkassa, ladulla oli vuoroin kuoppia, vuoroin lumikasoja ja vapaan kaista oli monin paikoin jotenkin tosi möyhennetyn näköinen. Mäissä ei uskaltanut revitellä ja tasaisellakin meinasin kaatua monta kertaa. Laajavuoren laduilla olin taas jo tottunut vähän eri meininkiin :) Mutta rauhallisesti kun tänään hiihteli, niin pysyi pystyssä.

"Hiihtomeditaation" kruunasi sitten kotona lämmin suihku, kasa lasagnea ja pala toskakakkua. Parempi puolisko oli omissa menoissaan, joten kuuntelin rauhassa musiikkia, nautin omasta ajasta ja fiilistelin liikunnan jälkeistä oloa. Premium-versio keskiverto keskiviikkoiltaan verrattuna :)

Onko teillä muistoissa tavallisia arki-iltoja, joista on tullut "tavallista enemmän" jonkin ex tempore -idean myötä?